Mithrandir Kennel
bordercolliet Abba "Mitzi" & Borderness Jippii "Mette" ja saksanpaimenkoirat Cicon's Mandy "Mandy" & Patricia von der Fasanerie "Mona".
Tavoitteenani on kasvattaa rotumääritelmän mukaisia, terveitä ja luonteeltaan tasapainoisia koiria, jotka soveltuvat työkoiraksi/koiraharrastuslajeihin ja/tai perheenjäseniksi. Ensisijaisesti näen koiran kuitenkin koirana, laumanjäsenenä ja ihmisen parhaana ystävänä, en kilpailuvälineenä. Koiraharrastuksissa tärkeintä ei siis mielestäni ole kisaaminen tai menestys. Sen sijaan arvostan sitä, että koiran ja omistajan välinen suhde kehittyy koulutuksen myötä hyväksi, ja jokainen koira koulutetaan. Mielestäni koiraharrastuksessa tulisi lähteä liikkeelle aina koirien hyvinvoinnista.
Mithrandir tarkoittaa Harmaata Vaeltajaa. Kennelnimen alkuperä tulee J.R.R Tolkienin luomasta seikkailusta. Mithrandir on Gandalfin nimi Keski-Maan haltioiden keskuudessa. Gandalf taistelee oikeudenmukaisuuden puolesta ja hän on vanha & hyvin viisas. Tällä nimellä tarkoitettiin myös Harmaata Pyhiinvaeltajaa ja Harmaata Sanansaattajaa. Mithrandir löytyy laajemmin selitettynä nettisanakirja Wikipediasta. Harmaa edustaa saksanpaimenkoiran alkuperäistä väriä, ja miellän sen myös liittyväksi koiran esi-isään suteen. Sana Mithrandir tulee jokaisen kasvattini virallisen nimen eteen.
Niin upeita kuin bordercolliet ja saksanpaimenkoirat ovat, nämä rodut eivät sovi kaikille ihmisille:
- Nämä rodut syntyivät käyttökoiriksi ja niiden on pysyttävä sellaisina; ei ole mielekästä jättää luonneominaisuuksia huomioimatta. Tällaisilla työroduilla on sisäinen tarve purkaa energiaansa ja ne tarvitsevat omistajan, jolla on mahdollisuus tarjota riittävästi vapaata liikuntaa, tekemistä ja huomiota, jotta ne pysyisivät onnellisina ja terveinä.
- Nämä rodut eivät ole myöskään sopivia rotuja heikkotahtoiselle ihmiselle, sillä niiden älykkyys voi purkautua ei-toivottuna käytöksenä jos riittävää auktoriteettia ei ole tarjolla. Ideaalitapauksessa niillä on jokin "työ", jolloin ne ovat tyytyväisimmillään.
Kotikoirankin on saatava riittävästi koulutusta ja päivittäisiä virikkeitä, jotta siitä tulee yhteiskuntakelpoinen.
Siispä jos olet liikunnallinen ja koiran koulutuksesta kiinnostunut, aloittelija tai konkari, nämä rodut voivat sopia sinulle. Myyn pennun ensimmäiseksi koiraksi vain jos omistajalla on aikaisempaa koirakokemusta.
Pentujen varhainen sosiaalistaminen on erittäin tärkeää
Nämä rodut eivät saavuta täyttä potentiaaliaan jos niitä ei sosiaalisteta ja aktivoida alusta alkaen.
Kasvatustoiminta on erittäin pienimuotoista ja pentuja syntyy harvoin.
Vähäinen pentuemäärä takaa, että meillä on aikaa jokaiselle yksittäiselle pennulle.
Silloin kun meillä on pentuja, käytämme kaiken aikamme niiden hoitoon, sosiaalistamiseen ja seurailuun.
Pentujen tiivis tarkkailu helpottaa meitä miettiessämme millaisia pennut ovat, mihin ne ovat menossa ja kenelle.
Oikeassa kodissa koira ja omistaja ovat molemmat onnellisia ja tyytyväisiä. Pennut saavat parhaan mahdollisen alun elämälleen.
Pennut tottuvat pienestä pitäen ihmisiin, normaaliin arkielämään ja ne sosiaalistetaan kunnolla koko perheen voimin.
Pennut tottuvat eri ääniin ja ympäristöihin, ovat rakastettuja ja käsiteltyjä - eivät häkki/kennelkasvatettuja ja unohdettuja pihan perälle.
Kokonaisuus ja tasapaino ovat tärkeitä
Tavoitteena on kaikinpuolin toimintakykyinen koira, jossa yhdistyisivät terveys/luonne/ulkonäkö.
Mielestäni hyvällä käyttökoiralla tulee olla sellainen tasapainoinen hermorakenne, että se voi elää perheessä (tällä tarkoitan mm. lasten kanssa toimeentulemista) ja silti se pystyy toimimaan käyttökoirana.
Nykykoiran kanssa suurin osa elämästä on kuitenkin ihan tavallista arkea.
Tietenkin, ilman terveyttä, paraskin käyttökoira on hyödytön.
Pidän luonnetta kaikista tärkeimpänä muihin ominaisuuksiin verrattaessa, sillä ilman rodunomaista luonnetta erinomaisenkin rakenteen omaava rotunsa edustaja ei vastaa enää rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta.
Sanotaankin, että rodun tunnistaa ennen kaikkea sen tavasta tehdä töitä alkuperäisen käyttötarkoituksen parissa.
Mietittäessä koiraa rotumääritelmän valossa ja koirassa olevia virheitä, on ne suhteutettava virheen vakavuuteen. Ulkonäköä ja tervettä rakennetta ajatellessani mietin rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta; ulkonäöllä on tarkoituksensa.
Työkoiran rakenne mahdollistaa koiran työskentelyn täydellä teholla.
Näitä tehtäviä ovat ne, missä rodut on alunperin jalostettu toimimaan; haluan jalostuskoirien olevan ulkomuodoltaan hyviä rotunsa edustajia.
Yhdistelmien suunnittelusta
Jalostusvalinnoissa huomioidaan, ettei mikään jalostusnarttu/uros ole täydellinen.
Jokainen pentue on kompromissi jostakin. Isän puolelta tulevat tietyt riskit, emältä omansa.
Monet perinnölliset sairaudet periytyvät piilevästi, eivätkä näy vanhemmista päällepäin.
Käytetyt vanhemmat voivat olla kantajia ja näin sairaus tulee esille. Periytyminen ei ole yksinkertaista.
Nartun/uroksen puutteita muilla alueilla voidaan huomioida parhaiten sopivalla valinnalla - esim. käyttöominaisuudet tai rakenne. Myös sukutaulusta saadaan viitteitä mitä on odotettavissa.
Varsinkin arvioitaessa sellaisen nartun jalostusarvoa, jolla ei ole aikaisempaa jälkeläisnäyttöä, nojataan sukutietoihin.
Narttu siirtää omaa käytöstään pentuihin jo ennen niiden syntymää ja syntymän jälkeen; nartun on oltava näidenkin seikkojen puolesta hyvä emo ja omata hoivaviettiä.
Astutuksen kuin myös synnytyksen toivon tapahtuvan luonnollisesti.
Tämän asian näkee vasta ensimmäisten pentujen yhteydessä. Myös uros periyttää lisääntymiskykyä ja elinvoimaisuutta jälkeläisiinsä.
Kohti tulevaisuutta
Kasvatustyöni on tarkoitettu pitkäjänteisesti rodun hyväksi, koiratyypin säilyttämiseksi ja saadakseni omalle kasvatustyölleni jatkoa. Pentueita tulee harvoin ja harkitusti.
Jokainen yhdistelmä tulee olemaan sellainen, josta voisin jättää pennun itselleni.
Vähäisen pentuemäärän seurauksena ei voida puhua varsin laajasta/rodulle merkittävästä jalostustyöstä - kasvattaminen on ennen kaikkea rakas harrastus eikä leipätyö.
Olen käynyt kaikki Suomessa tarjottavat kurssitukset kasvattajille. Vielä en tiedä kaikkea näistä kaikista jalostusasioista, enkä ole välttämättä koskaan tarpeeksi viisas.
Tällä tarkoitan kokonaisvaltaista koiranjalostusta.
Tähän kokonaisuuteen terveyden lisäksi kuuluvat luonne (käyttöominaisuudet), liikunta ja ruokinta.
Opiskelen jatkuvasti uutta tietoa näistä asioista, käyn kasvattajapäivillä, luennoilla, seminaareissa, kokeissa, näyttelyissä, koulutan ja kilpailen koirillani.
Toivottavasti vuosien päästä on mahdollista katsoa taaksepäin sukupolvia ja huomata kasvatusperiaatteiden olleen rakentavia. Eli ehkä kasvatustyöstäni on jotain kerrottavaa kymmenen vuoden päästä.
Koira-CV (poimintoja, ei kaikkia):