Harkitsetko saksanpaimenkoiran hankintaa?
Saan hyvin paljon erilaisia pentukyselyitä ja olen tehnyt tämän sivun juuri sitä varten.
Teksti saattaa olla karua, mutta tätä sivua ei ole tarkoitettu rodun myyntipuheeksi. Mielestäni saksanpaimenkoiran ei tarvitse olla Suomen toiseksi suosituin rotu.
Jostain syytä pennun ostamisessa ihmisillä on julmetun kova kiire ja pentu ostetaan ensimmäisestä vastaantulevasta ilmoituksesta, lähimmältä paikkakunnalta.
Minua harmittaa myös yleinen tapa, että monilla kotisivuilla ei puhuta ollenkaan linjajaosta ja koiristakin on mainittu ehkä hikisesti kuva, tulokset ja sukutaulu.
Ensimmäistä koiraansa ostaville nämä asiat eivät välttämättä kerro riittävästi.
Saksanpaimenkoira on maailman yleisin koirarotu.
Rodun sisään mahtuu hyvin erityyppisiä ja linjaisia koiria. Tämä on rodun rikkaus.
Löytääksesi itsellesi sopivan koiran, on syytä kiinnittää huomiota erilaisiin seikkoihin, joita käsittelen tällä sivulla.
LINJAT
Saksanpaimenkoira voidaan karkeasti jakaa kahteen päätyyppiin:
Käyttö- ja näyttelylinjaisiin koiriin.
Yleensä ihmiset käsittävät saksanpaimenkoirana perinteisen musta ruskein merkein-yksilön, joka tuntuu saavan enemmän palstatilaa lehdistä ja on kotikoirana muutenkin yleisempi;
yleensä nämä koirat ovat näyttely- taikka sekalinjaisia
(huom. väri oli vain karkea esimerkki, sen perusteella ei voi tietää koiran linjoja).
Käyttölinjaiset ovat suositumpia työkoirina.
Linjaerot kertovat jalostuksen painotuksista.
Näiden kahden päätyypin väliin mahtuvat sekalinjaiset koirat.
Meillä kaikilla on omat mieltymyksemme ja tulkintamme rotumääritelmästä,
jonka mukaan määritelmään tulisi mahtua vain yhdentyyppinen,
kaikkeen käyttöön sopiva kaunis saksanpaimenkoira.
Tosiasiassa linjaerot ovat suuret ja juuri näyttelylinjaiset ovat eriytyneet vuosien saatossa omaksi populaatiokseen,
käyttölinjaisten ollessa niitä "aitoja ja alkuperäisiä".
Pohtiessasi minkälinjaista koiraa etsit, mieti mitä haluat tehdä koirallasi.
Käyttö nimittäin määrää ulkomuodon ja luonteen:
- Jos haluat käydä näyttelyissä, harrastaa, lenkkeillä ja saada mukavan kotikoiran,
ota koirasi oletusarvoisesti hyvistä näyttelyvanhemmista.
- Jos haluat harrastaa vähemmän näyttelyitä, enemmän käyttöpuolta ja harrastaa esim. suojelua, ota käyttö/sekalinjainen koira.
Tällainen käyttölinjainen koira oikein koulutettuna ja liikutettuna pärjää myös kotikoirana.
Ennen kaikkea muista, koirat ovat yksilöitä - kaikista linjoista löytyy helmiä ja humpuukia.
Ei ole vain yhtä totuutta tai oikeaa linjaa - koira ei tiedä mitä linjaa se on.
Vaikka yhdistelmä olisi huolella suunniteltu niin koirien jalostamisessa sattumalla on myös osansa.
Pennun ostaminen on siis aina jonkinasteinen riski linjasta riippumatta.
RODUN KÄYTTÖTARKOITUS
Miksi haluta juuri saksanpaimenkoira, miksei jotain seurakoirarotua?
Esim. eihän metsästyskoiraakaan hankita, ellei ole tarkoitusta metsästää!!!
Saksanpaimenkoiran rotumääritelmä alkaa kuvauksella:
Monipuolinen käyttö- paimen- ja palveluskoira. Eli saksanpaimenkoira on käyttökoirarotu!
Jotta saksanpaimenkoira täyttäisi rotumääritelmässä olevat käyttökoiran vaatimukset,
tulee sillä olla siihen vaadittavia ominaisuuksia.
Väärässä kodissa kaikki ne rodulle tyypilliset, vaalitut ja toivotut rotupiirteet kuten
esim. saksanpaimenkoiran liikunnallisuus, toiminnanhalu, vartiointitaipumus ja omalle laumalle omistautuminen muodostuvat vain hankaluudeksi.
Nykyisin monien koirien ongelma on se, että rotumääritelmästä poiketen niiden pääasiallinen käyttötarkoitus on olla seurakoira ja ne ovat liian pitkiä aikoja yksin.
Toimettomuus aiheuttaa turhautumista. Turhautuminen ja huono koulutus ongelmakäyttäytymistä, joka leimaa koiraa ja koko rotua harrastajineen.
Koiran tulee saada riittävästi aktiviteettia joka päivä.
Enemmän kuin ehkä arvaatkaan; tunne ja tiedä vastuusi.
PENNUN VANHEMMAT
Pentu on karkeasti sanottuna vanhempiensa summa, tutustu siksi pennun vanhempiin (mielellään koulutuksia/kokeita seuraten, ennen pentuja).
Ota pentu sellaisista vanhemmista, mistä itse todella pidät. Katso myös, etteivät vanhemmat ole liian läheistä sukua keskenään (sukurutsaus).
Jos molemmilla vanhemmilla on terve luusto (onko kuvattu selkä?), tarkastele myös esivanhempien tietoja ja tuloksia terveyden kuin kokeiden ja näyttelyiden suhteen.
Mieti mitkä ovat niitä asioita, joissa haluat olevan mustaa valkoisella
(esim. terveyden suhteen) ja mitkä ovat sellaisia asioita,
joissa voit luottaa kasvattajan sanaan ja omiin kokemuksiisi/silmiisi (esim. sukutaulu, tittelittömät/koetuloksettomat vanhemmat).
Jatkon kannalta on parempi, että tulet hyvin toimeen kasvattajan kanssa ja jaatte saman näkemyksen esim. koiran terveystutkimusten tärkeydestä.
PENNUN OSTAMISESTA
Ennen pennun ostamista laita jäitä hattuusi.
Tutki edellä mainittuja asioita linjajaosta ja pentueen vanhemmista.
Pennun ostaminen ja kouluttaminen vaatii aikaa,
sitoutumista 10-14 vuodeksi ja ennen kaikkea töitä, töitä ja töitä (ja ehkä se rahanmeno on myös mainittava; koiralle kannattaa ottaa vakuutus).
Koira on otettava pysyväksi laumanjäseneksi, ei kokeilukoiraksi.
Millainen on elämäntilanteesi vuoden kuluttua?
Jos haluat vain kokeilla koiran omistamista, ota esim. opaskoirakoulun tai puolustusvoimien kasvattipentu.
Jotta löytäisit itsellesi sopivan koiran, mieti rehellisesti koiran hankintaperusteitasi, ajankäyttöäsi ja toiveitasi.
Jos ne eivät täyty tässä elämäntilanteessa, kyseisen rodun taikka pentueen kohdalla, älä ota pentua.
PENNUN HINTA
Tämä on varmasti yleisin ja ensimmäinen kysymys aloittelevilta koiranostajilta.
Tai sitten pentujen luovutusajankohta tai paikkakunta.
Suomessa rekisteröity saksanpaimenkoiran pentu maksaa noin 600 - 1200 euroa - yleensä jotain tuolta väliltä.
Kasvattajana ei ole kovin hedelmällistä aloittaa pohtimaan pennun myyntiä pelkän hinnan perusteella.
Jos yhdistelmä täyttää kaikki mahdolliset vaatimukset, - on mahdollisesti ulkomailla aikaansaatu/tuontikoirista, on luonnollista, että se näkyy pennun hinnassa.
Pennuista kun koituu kasvattajille kuluja, eivätkä jalostuseläinten hankinta,
harrastaminen, bensat, kokeet/kilpailut tai terveystutkimukset ole ilmaisia.
Harrastuspohjalta kasvattaminen ei suinkaan tuota voittoa, vaikka näin usein luullaan naiivisti kertomalla pentujen määrä kauppahinnalla.
Pennun kauppahinta on pienin menoerä sen elämässä, koska koiran pito tuo kuluja ja se ei aina ole ruusuilla tanssimista vaan voi tuoda yllättäviä kuluja.
Jos sinulla ei ole varaa maksaa ostohintaa, niin kuka maksaa esim. päivystysaikaan yllättävät eläinlääkärinkulut?
Kyllä kasvattajasta jotain kertoo jos pennun hintaan kuuluu kasvattajalle vapaaehtoisia kuluja
(esim. madotukset, eläinlääkärintarkastus jne).
Vai mennäänkö kaikessa rimaa hipoen ja kuluja säästellen...
Älä siis tuijota koiraa hankkiessa pelkästään sen hintaan, säästä se vaikka etukäteen.
Hinta ei välttämättä ole laadun tae, mutta pohdi kriittisesti mitä sillä saa.
Halpa hinta ei saa olla koiran hankinnan peruste.
Täältä,
täältä
ja täältä
löydät syitä miksi ei kannata ostaa rekisteröimätöntä pentua.
Rekisteröimättömissä yhdistelmissä suurin syy on, että vanhemmat
eivät ole rekisteröityjä (puhtaudesta ei ole varmuutta) ja/tai terveystutkimukset ovat tekemättä; ne vähät mitä tällä rodulla on rekisteröinnin ehtona.
Tai narttua on käytetty pentukoneena ja sitä on liian tiheästi pennutettu.
Ajattele pentusi emää pohtiessasi millaisista oloista pentusi ostat!
Suomessa rekisteröintiehdot (.pdf) ovat melko löysät (rekisteröidyt, virallisesti tutkitut vanhemmat;
lonkat väliltä A-C (nykyään indeksit) ja kyynäret kuvatut ja pentueiden syntymien välillä vähintään 10 kk tauko) ja rekisteröintimaksut (.pdf) kauppahinnasta vain pieni osa.
Joten älä usko selitystä, että pentue olisi jätetty rekisteröimättä rekisteripaperien korkean hinnan takia!
Älä koskaan osta koiraa säälistä huonoista olosuhteista, sillä näin tulet tukeneeksi pentutehtailua.
Yhdestä syntyneestä kaupasta rohkaistuneena tulee monta uutta pentua kaupattavaksi.
Kasvattajan tehtävä on rekisteröidä koko pentue.
Ja kuten jo todettu, rekisteripaperit ovat niin edulliset, ettei se ole selitys jättää pentuetta rekisteröimättä.
Kauppa tulisi aina tehdä Suomen Kennelliiton viralliselle kaavakkeelle. Se on ostajalle turvallisin tapa kauppalain ja mahdollisen kuluttajasuojalain kannalta.
Maksettuasi kauppahinnan kokonaan sinun tulee saada koiralle virallinen rekisteritodistus kauppakirjassa määritellyn ajan sisällä.
YHTEYDENOTTO KASVATTAJAAN
Mieti millaisen kuvan itsestäsi annat kasvattajalle siitä millaisiin oloihin olet pentua ostamassa.
Esim. tekstiviestikyselyt, pelkät hintakyselyt tai soitot sopimattomiin aikoihin eivät anna kovin mairittelevaa kuvaa.
Jos et oikeasti ole niin viitseliäs lenkkeilyn ja aktiviteetin järjestämisessä,
älä ainakaan toivo pentueen vilkkainta yksilöä.
Äläkä luulottele ostavasi koiraa aktiivisempaan kotiin mitä se on todellisuudessa.
Tämä voi myöhemmin kostautua.
Kukaan muu kuin sinä, ei voi tietää mieltymyksiäsi ja löytää sinulle sopivaa koiraa, joten ole rehellinen itsellesi ja kasvattajalle,
jotta löydät sen "Elämäsi Koiran".
Älä siksi laita kaveriasi kyselemään kasvattajilta pentua vaan tee se ihan itse.
"OSTETAAN SUSIKOIRA ROI"-ilmiö
"Lapset mankuvat koiraa ja pitäisiköhän se nyt ostaa, että oppisivat vastuunkantoa".
Älä hanki lapsillesi kirjallisuuden/elokuvien/historian/lapsuutesi ns. "vanhantyypin suoraselkäistä saksanpaimenkoiraa",
vaikka se hienolta sivusta näyttäisikin, koska koira on paljon muutakin kuin selkälinjansa.
Saksanpaimenkoira on energinen rotu, oletko sinä energinen?
On aivan eri asia ihailla koulutettua koiraa, kuin itse nähdä kaikki se vaiva, ja todella haluta koko paketti, mitä sanotaan tämän rodun rotumääritelmässä saksanpaimenkoiraksi.
Saksanpaimenkoiraa täytyy kouluttaa, jotta siitä tulee miellyttävä lenkkikaveri.
Ensimmäiset vuodet ovat kaikkein työläimmät. Elinvoimainen, vahvatahtoinen ja toiminnanhaluinen pentu
laittaa kotisi uuteen ilmeeseen ja lastesi kaverit eivät enää uskalla tulla koulun jälkeen kylään - näinkin voi käydä!
Sukulaiset eivät enää mielellään tule kylään... Joskushan tätä toivotaan ;)
Tähän kun vielä lisätään se, että pentu kasvaa, eikä se enää olekaan pieni ja söpö ja sen myös näkee/huomaa/kuulee ja tuntee nahoissaan...
Ja jos kouluttaminen ei kiinnosta vielä tässäkään vaiheessa...
Jos koirasi ei ole hallinnassasi, vetää holtittomasti hihnassa, hyppii päin, rähjää jne, voi olla miltei mahdotonta ulkoiluttaa (saati lasten ulkoiluttaa) sitä ja se herättää enemmän pahennusta kuin ihailua.
Sitä vähemmän sitä tekee mieli viedä ulos...
Oravanpyörä on valmis - omistaja, lähipiiri ja koira eivät voi hyvin.
Olet vastuussa koirasi käyttäytymisestä.
Osaatko pyytää tarvittaessa apua ennenkuin asiat muodostuvat ongelmaksi?
Tämän takia koulutus-, ulkoilu- ja kasvatusvastuu tulee aina olla asiaan vihkiytyneellä aikuisella.
Jokainen koira ansaitsee olla edes yhden ihmisen silmäterä ja ylpeyden aihe!
TOIVEET KOIRASTA RISTIRIITAISIA TODELLISUUDEN KANSSA
Joskus toiveet koirasta tai rodusta eivät vastaa todellisuutta.
Ei ehkä kannata hankkia tällaista vartiointivaistoista koiraa,
jos itse pitää tätä ominaisuutta kielteisenä tai sille ei ole mitään käyttöä.
Jos etsit kilttiä, helppoa, vaivatonta ja valmiiksi kasvatettua sosiaalista koirapuistokoiraa, saksanpaimenkoira ei ole
sopiva rotu.
PENNUN VALITSEMINEN
Yleensä tässä vaiheessa on jo tiedossa haluaako uros- vai narttupennun,
millainen itse on luonteeltaan ja mihin tarkoitukseen on pentua etsimässä.
Kuten todettu, jokaisella meistä on mieltymyksemme linjan, kasvattajan ja koiran vanhempien suhteen ja se pätee myös sukupuolen ja pennun valinnassa.
Joskus toiveet voivat liittyä koiran väriin tai karvanpituuteen (vaikka kyseessä on käyttökoirarotu).
Luonteen lisäksi on tärkeää, että pitää pennun ulkomuodosta -
näkeehän koiransa joka päivä sen elämän loppuun asti. Terveesti liikkuva koira on ilo silmälle.
Toiset taas valitsevat pennun siksi, koska se sillä hetkellä, sinä katsomispäivänä sattui tulemaan ensimmäisenä luokse.
Joskus mieltymystään ei vaan osaa perustella; sattuu vaan pitämään jostakin tietystä pennusta.
Mieltymystään kannattaa sikäli kuunnella, jotta myöhemminkin mahdollisten vastoinkäymisten kohdatessa pitää koirastaan eikä jahkaile "kumpa olisin valinnut toisin".
Ensimmäistä saksanpaimenkoiraa hankkivan ei missään nimessä pidä valita pentueen haastavinta ja dominoivinta pentua, ja hyvä kasvattaja ei edes myy ensikertalaiselle tällaista pentua.
Pentu on aikaisintaan luovutusikäinen seitsemän viikon ikäisenä, ei päivääkään ennen.
Pennulle kasvattajalla pentuesisarusten ja emän kanssa vietetty aika on yhtä tärkeää kuin ensimmäiset viikot uudessa kodissa.
PENTUTESTAAMINEN AVUKSI
Huolellisesti ja suunnitellusti valittu yhdistelmä ei vielä takaa pennulle niitä ominaisuuksia, joita toivomme sen vanhempien periyttävän.
Pentueessa voi olla sisäisiä eroja ja/tai pentue voi olla kauttaaltaan hyvin tasainen.
Intuitiivisen valinnan lisäksi tulisi antaa painoarvoa kasvattajan havainnoille, koska hän näkee pentuja eniten.
Myös pentutestaamisesta voidaan saada apua. Joillakin kasvattajilla varaamisjärjestys on tärkein.
Jotkut kasvattajat taas kuuntelevat kyllä ostajankin mieltymystä,
mutta valitsevat pennut ostajille pentutestin/kokemuksen perusteella.
Nämä asiat selviävät keskustelemalla kasvattajan kanssa. Monesti onnistunut lopputulos on huolellisen kodinvalinnan tulosta.
Ostajan on ymmärrettävä, että ennen kaikkea pentu on vasta raakile, josta tarjottujen kokemuksien ja koulutuksen perusteella muovautuu aikuinen koira.
LOPUKSI
Jos ja kun sitten kaikista pelotteluista huolimatta päädyt saksanpaimenkoiraan,
valitset linjan, kasvattajan, yhdistelmän ja pennun niin muista, ettei kaikki välttämättä mene suunnitelmien mukaan.
Voikin olla, että koira myöhemmin sairastuu ja suuret toiveet sen harrastusurasta eivät toteudukaan.
Tai koira ei sovellu kaavailemaasi lajiin.
Kukaan kasvattaja ei halua tuottaa viallisia koiria ja silti niitä syntyy.
Sattumalla voi olla jalostamisessa omat suunnitelmansa.
Toisaalta taas pentu voi olla muuten hyvä, muttet ehkä pärjää sen kanssa tai osaa viedä sen koulutusta oikein eteenpäin.
Vika ei välttämättä löydykään koirasta vaan sitä on osattava etsiä myös itsestään.
Linkkejä:
Saksanpaimenkoira-info
SEY pennun hankinta
Rodun valinnasta
Haluatko kokeilla jalostamista? (pdf)